Sama palkka samasta työstä – aloitetaan Helsingistä!

Tänään Helsingin kaupunginvaltuusto käsitteli aloitettamme samapalkkaisuuden edistämiseksi Helsingissä. Valitettavasti aloitteemme oli ensin vastatuulessa eikä saanut kannatusta kuin yksittäisiltä valtuutetuilta. Lopulta valtuusto kuitenkin hyväksyi ponnen eli toivomusesityksen, että mahdollisuutta edistää samapalkkatavoitetta osana palkkakehitysohjelmaa selvitetään. Se on mielestämme jo melko suuri erävoitto! Ohessa puheeni valtuustossa tänään:

Vuonna 1945 Suomessa tehtiin varsin merkittävä päätös. Valtioneuvosto päätti silloin miesten ja naisten ohjepalkoista. Päätettiin, että miesten korkein tuntipalkka olisi 35 markkaa, kun taas naisten korkein tuntipalkka saisi olla enintään 29 markkaa. Palkkojen oikeasta tasosta kiisteltiin tuolloin kiivaasti, mutta lopulta neuvottelijat olivat tyytyväisiä lopputulokseen. Neuvotteluissa ei ollut mukana yhtään naista.

Naisten palkat määriteltiin tuolloin noin 70 prosenttiin miesten palkoista. Vuonna 2018 tämä keskimääräinen palkkaero on kaventunut vain 14 prosenttiyksikköä, ollen nykyään 84 prosenttia. Tällä tahdilla Suomelta vie EU:n arvion mukaan vielä ainakin puoli vuosisataa ennen kuin palkkaero on kokonaan poistunut. Todennäköisesti kukaan tässä salissa ei siis tule elämään Suomessa, jossa naisille maksetaan samasta ja samanarvoisesta työstä samaa palkkaa kuin miehille. Ellemme sitten tee asialle jotain.

Siksi teimme tämän mielestäni yksinkertaisen esityksen: että Helsinki laatisi ohjelman samapalkkaisuuden edistämiseksi, jotta samasta ja samanarvoisesta työstä maksettaisiin Helsingissä jatkossa samaa palkkaa. Aloite on yksinkertainen myös siksi, että tasa-arvolaki edellyttää kuntia edistämään samapalkkaisuutta aktiivisilla toimilla. Lakia ei kuitenkaan noudateta tältä osin yhdessäkään Suomen kunnassa.

Siksi olemmekin Feministisessä puolueessa pettyneitä siihen, että kaupunginhallitus hylkäsi aloitteemme Helsingin omasta samapalkkaisuusohjelmasta. Toivoimme Helsingiltä parempaa. Suomen suurimpana työnantajana Helsingin tulisi olla esimerkillisen hyvä työnantaja, joka tarttuu myös samapalkkaisuuden haasteeseen ja ratkaisee sen.

Syy pettymykseen näkyy tästä kuvasta.

Se kuvaa saman koulutusasteen tehtäviä ja niistä maksettavaa palkkaa kunnissa sukupuolen mukaan. Siniset palkit kuvaavat miesvaltaisten tehtävien palkkoja, punaiset naisvaltaisten. Ylimmät palkit kuvaavat pääasiassa alemman korkeakoulututkinnon suorittaneiden insinöörien, kuten sähköinsinöörin palkkaa. Alimmat punaiset palkit kuvaavat muun muassa sosionomin ja lastentarhanopettajan palkkoja.

Usein esitetään, että miesvaltaisilla aloilla maksetaan parempaa palkkaa, koska niillä tehdään tuottavampaa työtä. Yhteiskuntamme ei kuitenkaan tuota mitään ilman esimerkiksi lastentarhanopettajien ja lähihoitajien työpanosta. Väite tuottavuudesta palkkaeron syynä ei pidäkään missään määrin paikkaansa. Palkkaeron ydin on synnytetty tuolloin vuonna 1945. Hoiva-alalle vakiintuivat alemmat palkat, koska niitä töitä naiset sattuivat sodan jälkeen tekemään. Siis silloin kun heidän ylimmäksi palkakseen määrättiin 29 markkaa miesten 35:stä. Myöhemmin hyvinvointivaltion laajeneminen vakiinnutti naisten työmarkkinat ja niiden alemman palkkatason.

Alojen väliset palkkaerot ovat mitä suurimmassa määrin seurausta sukupuolten välisestä epätasa-arvosta. Siksi tasa-arvolaki edellyttääkin vertailemaan palkkoja myös alojen ja työehtosopimusten välillä. Kaupunginhallitus on siis väärässä, kun se esittää, että työehtosopimusten välinen palkkavertailu ei olisi mielekästä.

Se ei olisi ainoastaan mielekästä, vaan se olisi myös lain hengen mukaista. Eri sopimuksen piiriin kuuluminen ei ole hyväksyttävä syy palkkaerolle.

Jos haluamme aidosti kaventaa palkkaeroa, on meidän puututtava nimenomaan tehtävien arvostukseen ja tehtävä työn vaativuuden arviointi ja palkkavertailu puhtaalta pöydältä. Kunnat ovat tässä avainasemassa. Palkkojen samanarvoisuuden edistäminen vaatii vain yhden rohkean kaupungin, joka uskaltaa ottaa tasa-arvotyössä edelläkävijän aseman.

Helsinki on nyt nostamassa palkkoja nimenomaan naisvaltaisissa tehtävissä: ensi vuoden palkkakehityssuunnitelmassa on suunniteltu korotuksia lastentarhanopettajille ja muille varhaiskasvatuksen ammattilaisille sekä kotihoidon ja sosiaalityön tehtäviin. Tämä on ehdottomasti tärkeä askel oikeaan suuntaan.

Emme kuitenkaan ymmärrä, että tavoitteellista samapalkkaohjelmaa ei haluta sisällyttää osaksi sen enempää tasa-arvo- kuin palkkakehityssuunnitelmaa. Muistutan edelleen, että kyse on lakisääteisestä velvoitteesta, jota aloitteemme vain alleviivaa.

Näemme yhä, että pyytämämme samapalkkaohjelma tulisi toteuttaa ja palkkakartoitus ja tehtävien vaativuusarviointi tulisi toteuttaa esimerkiksi samapalkka-asiantuntijoiden avulla. Siksi olemme tehneet palautusesityksen, että toimenpiteet samapalkkatavoitteen saavuttamiseksi päätetään osana palkkakehityssuunnitelmaa, jotta samasta ja samanarvoisesta työstä maksettaisiin jatkossa sama palkka, kuten laki edellyttää.

"Eriarvoisuutta on ratkottava kymmenen vuoden, ei vuoden tähtäimellä."

Ryhmäpuheenvuoro kaupungin vuoden 2017 tilinpäätöksestä ja tarkastusarvioinnista.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut,

Tilinpäätöksen ja arviointikertomuksen viesti on positiivinen: kaupungin talous on vahvalla pohjalla, pitkäaikaisen velan määrä on laskussa ja menokasvu on ollut maltillista. Talous on hyvällä pohjalla ja tämäkin valtuusto pääsee iloitsemaan siitä jo toista vuotta peräkkäin.

Kaupunki on siis hoitanut talouttaan varovaisesti ja maltillisella menokurilla ja tarkastuslautakunta kehottaa kaupunkia jatkamaan tällä tiellä. Menojen ei ole annettu kasvaa, vaikka se on tarkoittanut paikoin kipeitäkin leikkauksia kaupunkilaisten hyvinvointiin.

Siksi onkin aika kysyä kuinka pitkään jatkamme kulukuria ja olisiko nyt aika tehdä toisenlaisia investointeja. Sellaisia tietoisia päätöksiä, joilla korjataan esimerkiksi vaikeaksi kehittyneitä ongelmia lastensuojelussa, ikääntyneiden kotihoidossa ja kohtuuhintaisessa asumisessa.

Puhumme tarkoituksella investoinneista, sillä hyvinvoinnin edistäminen on aina sijoitus tulevaan. Joitakin ongelmia on virhe päästä kehittymään vaiheeseen, jossa niiden korjaaminen on niin kallista, että rahaa ei enää muuhun riitäkään. Tällainen on kohta tilanne esimerkiksi lastensuojelussa, jossa kaikista kalleimman korjaavan hoidon eli sijaishuollon määrä kasvaa vuosi vuodelta. Syy siihen on selvä: tarvittavia investointeja ei ole moneen vuoteen tehty riittävästi siellä, missä niillä olisi vaikutusta eli varhaisessa tuessa, nuorten mielenterveystyössä ja ylisukupolvisten ongelmien kanssa painivien perheiden parissa.

Sote- ja maakuntauudistuksen siirtyessä olemme nyt tilanteessa, jossa tiedämme Helsingin vastaavan omista sosiaali- ja terveyspalveluistaan koko valtuustokauden ajan. Sen on siksi uskallettava tehdä päätöksiä tarvittavista sijoituksista hyvinvointiin nyt kun taloustilanne sallii myös viisaat, kauaksi kantavat päätökset.

Feministinen puolue katsoo, että sotetoimiala tulisi vapauttaa sille talousraamissa jälleen kerran asetetusta kategorisesta tuottavuustavoitteesta vuoden 2019 talousarviossa. Sen sijaan meidän tulisi tehdä suunnitelmallisia ja tuntuvia investointeja juuri tälle toimialalle sen vakavimpien ongelmien korjaamiseksi erityisesti lastensuojelussa ja kotihoidossa.

Meidän on ratkottava eriarvoisuutta kymmenen vuoden, ei vuoden tähtäimellä.

Arvoisa puheenjohtaja,

Feministinen puolue haluaa nostaa arviointikertomuksesta esiin muutamia tarkastuslautakunnan antamia suosituksia.

Ensinnäkin tarkastuslautakunta kehottaa vahvistamaan eettisten periaatteiden osaamista kaupungin hankinnoissa väärinkäytösten välttämiseksi. Hankintoihin liittyy kuitenkin aina myös muita eettisiä kysymyksiä. Yhdenvertaisuuden, tasa-arvon ja aidon osallisuuden kysymykset liittyvät hankintoihin olennaisella tavalla, erityisesti silloin kun tehdään hankintoja kaupunkilaisten palveluista. Havaintomme on, että emme aina osaa käyttää hankintalakia kilpailutuksissa tässä mielessä kaupunkilaisten eduksi, vaikka hankintalaki antaa meille kyllä siihen mahdollisuuden. Erityisesti sosiaali- ja terveyspalveluiden hankinnoissa meidän on mahdollista soveltaa kilpailusäännöksiä entistä paremmin kaupunkilaisten hyväksi.

Toiseksi tarkastuslautakunta kehottaa kaupunkia laatimaan suunnitelman asunnottomuuden vähentämiseksi ja kiinnittämään huomiota erityisesti nuorten ja maahanmuuttajien asunnottomuuteen. Pidämme tätä suositusta tärkeänä. Kaupunki on tehnyt hyvää työtä asunnottomuuden ehkäisemisessä, mutta nuorten, maahanmuuttajien ja myös paperittomien asunnottomuuden kasvaessa se on osittain uusien ongelmien edessä. Siksi on tärkeää, että asunnottomuutta torjuva suunnitelma laaditaan mahdollisimman hyvin eri ihmisryhmien tilanteet ja tarpeet huomioiden.

Kolmanneksi tarkastuslautakunta kehottaa kaupunkia ryhtymään erityistoimiin kaupungin palkkakilpailukyvyn parantamiseksi rakentamisen tehtävissä. Tällainen rajaus on erikoinen. Palkkoja tulee tarkastella kokonaisuutena, kuten kaupunginhallituskin tuo lausunnossaan esille. Palkankorotustarpeiden arvioinnissa tulisi vaikuttaa myös ennen kaikkea palkkaepätasa-arvo, joka näkyy tällä hetkellä kaupungissa vakavana rekrytointivajeena erityisesti monilla naisvaltaisilla aloilla.

On välttämätöntä, että kaupunki korjaa ensisijaisesti palkkakuopassa olevien alojen palkkoja. Tämä ei koske ainoastaan julkisuudessa näkyvästi esillä olleita lastentarhanopettajia, vaan myös monia muita aloja. Tärkeimpänä näistä nostaisin esille sosiaalityön ja erityisesti lastensuojelun rekrytointivajeen. Osaavien käsien puute näkyy jo aiemmin mainitsemassani lastensuojelun vakavassa resurssipulassa. Se ei ole kaupungille kunniaksi. Jokaisen sijoituspäätöksen takana on nuori, jonka elämästä liian monta vuotta on kulunut vailla riittävää tukea.

Arvoisat valtuutetut,

Helsingin taloustilanne on hyvä. Meillä on kuitenkin vielä työtä tehtävänä sen puolesta, että hyvinvointi kuuluisi Helsingissä aidosti kaikille sen asukkaille. Toivon, että meiltä löytyy yhdessä tahtoa ratkaista näitä haasteita syksyn budjettineuvotteluissa.

Näillä saatesanoilla kannatamme tilinpäätöksen hyväksymistä.