"Isyysvapaita ei lisätä, koska se maksaa liikaa"

THL julkaisi tällä viikolla Minna Salmen ja Johanna Närhen laajan tutkimuksen Perhevapaat, talouskriisi ja sukupuolten tasa-arvo, joka käsittelee pienten lasten äitien työmarkkina-asemaa ja osallistumista työelämään, isyysvapaan käyttöä ja perhevapaauudistuksen politiikkaa. Tutkimus kertoo, että kotona olevat naiset ovat työllistymismahdollisuuksiensa kannalta erityinen ryhmä. Yli puolella kotona olevista yli 2-vuotiaiden lasten äideistä ei ole töitä, joihin palata ja heistä kaksi kolmesta on vaikeasti työllistyviä. Kotiin jäämiseen on tutkimuksen mukaan vaikuttanut toisaalta kotihoivan ideaali ja toisaalta vaihtoehtojen puute. Vähemmän vaikutusta on ollut maksetun tuen määrällä, erityisesti niillä äideillä, jotka ovat kotona pisimpään. Siksi on THL:n mukaan optimistista ajatella, että kotihoidontuen vähentämisellä olisi niin suuria työllistäviä vaikutuksia kuin sillä on arveltu olevan. Se päätyikin esittämään, että sukupuolten tasa-arvoa ja naisten työmarkkina-asemaa parannettaisiin tehokkaimmin isyysvapaan käyttöä lisäämällä ja sen pituutta pidentämällä.

Tästä alkoi valitus. Sosiaalisessa mediassa taloustieteilijät ryntäsivät kritisoimaan THL:n tutkimusta moittien ensin sen tiedotetta, sitten sen metodologiaa, vaikka vain yksi noin kymmenestä keskusteluun osallistuneesta ekonomistista vaikutti lukeneen vain hetkeä aiemmin julkaistun 300-sivuisen tutkimuksen. Kansanedustaja Juhana Vartiainen (kok.) ärsyyntyi, koska tulkitsi THL:n tarkoittavan, että kotihoidontukeen ei saa puuttua ja antoi haastattelun, jossa piti julkaisua "lapsellisena nollatutkimuksena". Palkansaajien tutkimuslaitoksen tutkija Tuomas Kosonen kirjoitti aiheesta blogitekstin, jossa hän korosti oman tutkimuksensa paremmuutta verrattuna THL:n tutkijoiden mielestänsä vääriin johtopäätöksiin. Kukaan ei puhunut isyysvapaasta mitään.

Kävin lukemassa tuon Tuomas Kososen tutkimuksen. Sen ala (taloustiede), tutkimuskysymys ja tutkimusmetodi poikkeavat sosiologian alaan kuuluvasta THL:n tutkimuksesta niin merkittävällä tavalla, että on syytä kysyä kuinka mielekästä kahta eri tutkimusta on vertailla. Tutkimukset kyllä täydentävät toisiaan. Mutta niiden johtopäätökset ovat väistämättä erilaiset, koska ne vastaavat eri kysymykseen. Väittäisin myös, että Kososen muutoin ansiokas ja taloustieteen näkökulman keskusteluun tarjoava tutkimus ei voi antaa tasa-arvoa edistäviä politiikkasuosituksia, jotka ratkaisisivat kotihoitoon liittyviä ongelmia, koska se ei ota lainkaan huomioon niitä syitä, miksi kotona ollaan ja miksi hoiva on niin sukupuolittunutta. Osa meistä vanhempainvapaakeskustelun veteraaneista (kiitos Anu Koivuselle käsitteestä) ajattelee, että perhevapaauudistus liittyy olennaisesti sukupuolten tasa-arvoon ja siksi politiikkasuositusten tulisi ottaa myös sukupuolinäkökulma huomioon.

Kososen tutkimuksessa on yksi muuttuja: raha. Kun kotihoidontuen määrä kasvaa, useampi nainen jää kotiin. Tutkimuksen johtopäätös on, että tuen määrällä voidaan vaikuttaa työllisyyteen. Päätelmä on tietysti taloustieteen näkökulmasta vakuuttava, koska taloustieteen oletusihminen on taloudellisesti rationaalisia valintoja tekevä homo economicus, joka ei pohdi mitä kiintymyysvanhemmuus tarkoittaa tai miten sovitan vuorotyön vauva-arkeen tai onko kotona vauvan kanssa kuitenkin parempi kuin työttömyyskortistossa. Kun massassa saadaan aikaan muutos, taloustieteilijä on tyytyväinen. Mitä niille muille ihmisille tapahtuu, siitä taloustiede ei kerro. Taloustieteen näkökulmasta mitään muuta ei tarvitse tietääkään. Tasa-arvon näkökulmasta kuitenkin juuri se kaikki muu on ratkaisevaa. Tässähän yritetään ratkaista sosiaalisia ongelmia, eikä hinnoitella kauppalaskua uudelleen.

Tänään Tuomas Kosonen ja Juhana Vartainen keskustelivat THL:n tutkimuksesta Ylen Ykkösaamussa. Kuulijoille kävi lähinnä selväksi, että sosiologia ja taloustiede ovat eri tieteenaloja ja jälkimmäisellä on keskustelijoiden mielestä jonkinlaista määrittelemätöntä ja ylivoimaista todistusvoimaa, mitä laadullisella tutkimuksella ei ole – THL:n tutkimus leimattiin naiviksi ja ei-vakavaksi tieteeksi. Puhelinlinjalla oli läsnä Minna Salmi, joka ihmetteli, että tutkijankoulutuksen saanut Vartiainen arvioi tutkimuksen nollatutkimukseksi lukematta sitä. Kun metodologiaa alettiin purkaa toista kertaa, toimittaja katkaisi keskustelun ja kysyi mitä mieltä keskustelijat nyt sitten ovat THL:n tutkimuksen ydinsuosituksesta, että parhaiten naisten työmarkkina-asemaa vahvistetaan pidentämällä isyysvapaita. 

Tässä kohtaa studioon lankesi hiljaisuus ja selvisi, mikä tutkimuksen johtopäätöksissä oikeastaan on eniten pielessä. Sekä Vartiaisen että Kososen mukaan isyysvapaita ei voi lisätä, koska se maksaisi liikaa. Eli: ilmeisesti isiltä saati yhteiskunnalta ei ole lupa odottaa mitään, mutta naiset sopii kyllä pitää kotona hoitamassa lapsia, kunnes yhteiskunta päättää, että nyt riittää, menepä siitä ennemmin johonkin matalapalkkahommaan tai vaikka työttömäksi. Vaikka on ilmeisen väärin minulta ajatella, että kukaan voisi jäädä työttömäksi, koska ekonometria osoittaa, että jokainen kotona lapsia hoitava työtön tai elämänsä pätkätöissä sinnitellyt matalasti koulutettu nainen kyllä työllistyy, jos häneltä vain katkaistaan kotihoidontuki. Tuo motivaatioansa.

Herää kysymys: mikäli THL:n tutkimuksen johtopäätökset olisivat miellyttäneet taloustieteilijöitä ja Kokoomuksen kansanedustajaa enemmän, olisiko koko kohua edes syntynyt?

En pidä poliitikoista ja puolueista, jotka esiintyvät julkisuudessa feministisinä, ja sitten sanovat, että isille ei kuulu jyvittää yhtään enempää isyysvapaata. En pidä niistä perhevapaauudistusmalleista, joita kaupitellaan tasa-arvolla, mutta joiden vaikutuksia lasketaan laskimella, ei katsomalla ihmisten todellisuuteen. Ne eivät poista epätasa-arvoa, vaan pahimmillaan lisäävät sitä. 

Kotihoidontuki on monella tapaa ongelmallinen. Se tekee erityisesti vaikeassa työmarkkina-asemassa oleville työelämään pääsystä entistä vaikeampaa. Osa kotona olevista naisista on maahanmuuttajaäitejä, joilla ei ole työmarkkinoiden vaatimaa kielitaitoa ja kotona vielä vähemmän mahdollisuuksia oppia sitä. Näitä ongelmia ei kuitenkaan ratkaista mekaanisella siirtymällä yhdestä tilastosta toiseen. Onneksi joissain kaupungeissa on ryhdytty suuntaamaan kieliopetusta kotona oleville maahanmuuttajaäideille, jotta heidät saataisiin sitä kautta kotoutumaan paremmin uuteen yhteiskuntaan. Näin sosiaalipolitiikalla on tässäkin pyritty edes aloittamaan ratkaisemaan niitä ongelmia, joihin laskin kädessä tehty kotihoidontuen katkaiseminen tuskin pystyy vaikuttamaan.

Kuten THL:n tutkimus tuo esille, kotona oleva ryhmä naisia ei vastaa työmarkkina-asemaltaan taloustieteen keskivertoihmistä (kukapa vastaisi), vaan se pohtii valintojaan kulttuuristen, sosiaalisten, sivistyksellisten ja taloudellisten reunaehtojen risteyksessä. Siksi naivia on korkeintaan ajatus siitä, että kotihoidontukea leikkaamalla nämä naiset yhtäkkiä vain työllistyisivät. Riippumatta siitä kuinka ikäviä vaikutuksia kotihoidon tuella on, niitä ei ratkaista kepillä.

Omituisinta julkisessa keskustelussa on ollut se yhteishenki, jolla taloustieteilijät ovat käyneet lyttäämään heille epämieluisaa väitettä siitä, että kotihoidontuen leikkaamisella ei ehkä sittenkään ole toivottuja työllistämisvaikutuksia. Keskusteluun todisteeksi linkatun yhden taloustieteen tutkimuksen selitysvoima oli itsestäänselvä, vaikka kukaan keskustelijoista ei ilmeisesti lukenut kumpaakaan puheena olevaa tutkimusta. Aiheen ympärillä parveili joukko taloustieteilijöitä, joille jokainen THL:n tutkimuksen vastaista näkökulmaa myötäilevä väite oli uskottava, 140 merkkiä kerrallaan. Keskustelijoiden sukupuoli oli yhdenmukainen, vaikka tästä ei luonnollisesti voi vetää kausaliteettia mielipiteisiin, jos taloustieteen standardeista puhutaan. Itselleni näitä asioita ja asenteita riittävän kauan opeteltuani ainoa keskustelusta välittynyt tunne oli kuitenkin tärkeilevä ylimielisyys ja setämäinen selittäminen.

Silti juuri tämä joukko ihmisiä tulee todennäköisesti istumaan niissä pöydissä, joissa naisten asemaa työmarkkinoilla parannetaan lisäämättä yhtään isää koteihin. Ainoa sukupuolten tasa-arvoa aidosti ajava taho, 6+6+6-perhevapaamallin kehittänyt ja perhevapaita systemaattisesti vuosikymmenet tutkinut THL tutkijoineen kun päätettiin taloustieteilijöiden konsensuksella sulkea pois keskustelusta epäpätevinä naisina.

Paperittomuutta ei ratkaista kriminalisoinneilla

Oikeudenmukainen turvapaikkaprosessi, maksuton oikeudellinen neuvontapalvelu, kiireellinen ja välttämätön terveydenhuolto, riittävä hätä- ja kriisimajoitus sekä psykososiaalinen tuki. Tässä keinoja, joilla ratkoa paperittomuuteen liittyviä vaikeita ongelmia. Sisäministeri Paula Risikon esitys paperittomuuden kriminalisoinnista olisi riski turvallisuudelle.

Helsingin sosiaali- ja terveyslautakunta päätti tiistaina 22.8. suositella useita eri toimia paperittomien tilanteen parantamiseksi. Feministisen puolueen esitykset paperittomille suunnatusta maksuttomasta oikeudellisesta neuvonnasta, pitkäkestoisen kriisimajoituksen järjestämisestä vauvaperheille ja viranomaisten kouluttamisesta paperittomien tilanteesta saivat lautakunnan enemmistön tuen. Lisäksi lautakunta suosittelee paperittomille tarjottavan kiireellisen terveydenhuollon laajentamista välttämättömään kiireettömään hoitoon. Lausunto liittyy Veronika Honkasalon, Leo Straniuksen ja Thomas Wallgrenin valtuustoaloitteeseen paperittomien tilanteen parantamiseksi Helsingissä.

Mikäli sosiaali- ja terveyslautakunnan suositukset hyväksytään kaupunginhallituksessa ja kaupunginvaltuustossa, se tarkoittaa Helsingin sitoutumista kestäviin ja syrjäytymistä ehkäiseviin menettelytapoihin paperittomien vaikean tilanteen ratkomiseksi. 

Sisäministeri Paula Risikon eilen tiistaina antamat lausunnot ilman asianmukaisia asiakirjoja maassa olevien rangaistusten koventamisesta ja avunannon ja piilottelun tekemisestä rangaistavaksi edustavat eri linjaa.

Paperittomia arvioidaan olevan Suomessa muutamia tuhansia, joista noin 1400 on kielteisen päätöksen saaneita turvapaikanhakijoita. Enemmistö heistä, 800 ihmistä, on Irakista. Irakin turvallisuusarviossa Maahanmuuttovirasto soveltaa yhä niin sanottua sisäisen paon määritelmää. Tämä siitä huolimatta, että YK on esittänyt huolensa sen ylimalkaisesta soveltamisesta maassa, jonka eri alueet ja niiden väliset jännitteet tekevät siitä turvattoman monelle. Ihmiset eivät palaa kotimaahansa, koska he pelkäävät.

Hyvät kokemukset Pakolaisneuvonta ry:n Paperittomat-hankkeen oikeudellisesta neuvontapalvelusta ovat osoittaneet, että oikea ja ajantasainen tieto omasta asemasta ja oikeuksista auttaa rauhoittamaan hätääntyneen ihmisen mieltä. Palvelussa on esimerkiksi tavoitettu ihmisiä, joilla on tosiasiassa ollut edellytykset saada turvapaikka tai muu oleskelulupa Suomessa, tai jonka turvapaikkaprosessissa on tehty vakavia virheitä.

Ihminen voi joutua paperittomaksi useasta eri syystä. Moni paperiton on maas­sa lailli­sesti tai oles­kelun oi­keutus on epä­selvä, ku­ten oles­ke­lu­lupaa odot­ta­valla avio­puo­li­solla tai pape­rit­to­mille vanhem­mille Suo­messa synty­neellä lap­sella. Kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneella henkilöllä voi olla valitusprosessi kesken tai hätä omasta selviämisestä ja tarve saada tilanteeseensa neuvontaa. Lisäksi turvapaikkaprosessissa tehtyjen virheiden määrä on noussut lyhyessä ajassa kahdesta prosentista viiteen. Paperittomien ja myös käännytettäväksi määrättyjen joukossa on monia, joiden oikeuksia on mahdollisesti rikottu. Kokemus turvapaikan tarpeesta ei aina pääty kielteiseen päätökseen.

Hallituksen puheenvuorot erehdyttävät ihmisiä liittäessään paperittomuuden rikollisuuteen. Valheellinen rinnastus vahingoittaa ihmisiä ja lietsoo entisestään jo tulehtunutta keskusteluilmapiiriä. Sen kaavailemat toimet marginalisoisivat pienen ihmisryhmän tavalla, joka on verrattavissa köyhyyden kriminalisointiin.