Tämä on minun koulutuslupaukseni

Muistatko sinäkin petetyn koulutuslupauksen? Minä muistan. Siksi aion nyt puolustaa suomalaista koulutusta. Sillä se on ansainnut kunnianpalautuksen.

Viimeiset kaksi hallitusta ovat leikanneet koulutuksesta yhteensä 1,5 miljardia euroa. Leikkauksia on tehty kaikilla asteilla varhaiskasvatuksesta korkeakoulutukseen. Mitä se on tarkoittanut käytännössä? Ainakin seuraavaa:

  • Varhaiskasvatuksesta on leikattu 30 miljoonaa. Päivähoito-oikeutta on rajattu, ryhmäkoot ovat kasvaneet ja tilakoot käyneet puutteellisiksi.

  • Peruskoulusta on leikattu 110 miljoonaa. Opetuksen määrää on vähennetty, ryhmäkoot ovat kasvaneet ja koulunkäyntiavustajien määrää on lisätty opetushenkilöstön kustannuksella.

  • Lukiosta on leikattu 60 miljoonaa. Opetuksen määrä on vähentynyt, kurssitarjonta on kaventunut, lukioita on lakkautettu, ryhmäkoot ovat kasvaneet ja itseoppimista on lisätty.

  • Ammattikouluista on leikattu 300 miljoonaa. Lähiopetus on vähentynyt, jotkin ryhmät ovat jääneet kokonaan vaille opettajaa, ikäluokkia on yhdistetty toisiinsa, oppimateriaalit ovat heikentyneet, opetusvälineitä ei ole tarpeeksi ja kouluista on irtisanottu 2000 työntekijää.

  • Ammattikorkeakouluista on leikattu 250 miljoonaa. Yli 2000 on irtisanottu, lähiopetus on vähentynyt, opetusta on korvattu virtuaalikursseilla, kurssitarjontaa on kavennettu ja koulutusohjelmia lopetettu.

  • Yliopistoilta on leikattu 300 miljoonaa ja tutkimusrahoituksesta toiset 300 miljoonaa. Yli 3500 työsuhdetta on lopetettu, kurssitarjontaa on kavennettu ja harvennettu ja tutkimusinfraa eli laitteistoja, aineistoja ja palveluita on vähennetty, hallintotehtäviä on siirretty tutkijoille opetuksen ja tutkimustyön kustannuksella.

Varhaiskasvatukseen ja peruskouluun kohdistuvat leikkaukset kaventavat yhteiskunnallista osallisuutta ja demokratiaa, sillä niiden vuoksi yksilön lähtökohdat määrittävät oppimispolun muotoutumista aiempaa enemmän. Lisäksi osa kunnista on kyennyt kompensoimaan leikkauksia omalla rahoituksella, joten alueellinen eriarvoisuus on lisääntynyt leikkausten myötä.

Lukioissa leikkaukset ovat vähentäneet opetustarjontaa ja ammattikouluissa lähiopetusta heikentäen koulutuksen laatua ja opiskelijoiden tukiverkkoja.

Korkeakouluissa leikkaukset ovat johtaneet ammattikorkeakouluissa opiskelevien nuorten opetuksen laadun radikaaliin heikentymiseen ja yliopistoissa erityisesti nuorten tutkijoiden tulevaisuuden näkymien heikkenemiseen.

Samaan aikaan on leikattu myös opiskelijoiden toimeentulosta. Korkeakoulutasolla viime hallitus leikkasi opintorahaa 86 euroa ja vähensi tukikuukausien määrää. Myös aiemman hallituksen päätös sitoa opintoraha indeksiin peruttiin vuonna 2015 vain kahden vuoden voimassaolon jälkeen. Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön rahoitus on vähentynyt samaan aikaan, kun opiskelijoiden mielenterveyspalveluiden kysyntä on kasvanut. Lisäksi vuonna 2017 otettiin korkeakouluyhteisöjen vastustuksesta huolimatta käyttöön lukukausimaksut EU- ja ETA-alueen ulkopuolisille opiskelijoille. Samalla avattiin ovi lukukausimaksuille Suomessa.

Niin koulutukseen kuin opiskelijoiden toimeentuloon kohdistuneet leikkaukset kaventavat oppimispolkujen yhdenvertaisuutta ensiaskeleista lähtien. Se on haitaksi paitsi yhteiskunnalle, myös yksilölle. Esimerkiksi Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön vuonna 2016 toteuttaman Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimuksessa 61 prosenttia vastasi asumismenojen vievän yli puolet käytettävissä olevista varoista. Lisäksi 16 prosenttia piti toimeentuloaan erittäin niukkana ja epävarmana. Psyykkinen oireilu oli lisääntynyt sekä ammattikorkeakoulu- että yliopisto-opiskelijoilla. Niukkuus vaikutti hyvinvointiin ja opiskelijoiden jaksamiseen, minkä lisäksi opintotukien leikkaus on eriarvoistanut opiskelijoita entisestään. Niin ei kuitenkaan tulisi olla, sillä nuoriin investointi on investointi tulevaisuuteen. Opiskelijoiden tasa-arvosta on pidettävä kiinni ja heidän hyvinvointiaan on tuettava. Se tehdään näin:

Opintorahaa on nostettava kohti perusturvan tasoa ja se on sidottava indeksiin. Opintorahan tulee riittää toimeentuloon ilman, että opiskelija joutuu nostamaan lainaa ruokaostoksiinsa.

Koulutusleikkaukset on peruttava kaikilta asteilta ja toisesta asteesta on tehtävä aidosti maksuton.

Ryhmäkoot on saatava varhaiskasvatuksessa ja peruskouluissa kohtuullisiksi ja ammattikouluissa lähiopetuksen saatavuus on taattava.

Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen perusrahoitus on turvattava pitkäjänteisesti. Korkeakoulujen on jälleen kyettävä rakentamaan sitä inhimillistä pääomaa, jonka varassa tulevaisuutemme nojaa.

Lukukausimaksuista on luovuttava, sillä ilman lukukausimaksuja Suomeen olisi mahdollista houkutella parhaat osaajat huolimatta lähtömaiden tulotasosta, mikä edistää myös heidän työllistymistään Suomessa.

Suomalainen koulutus ansaitsee kunnianpalautuksen, sillä laadukas varhaiskasvatus, kaikille yhtenäinen ja maksuton peruskoulu sekä kansainvälisessä vertailussa pärjäävät korkeakoulut ovat tehneet Suomesta kansainvälisesti arvostetun koulutuksen kärkimaan. Tarvitsemme politiikkaa, joka huolehtii, että koulutusjärjestelmämme onnistuu tasaamaan kotitaustoista juontuvia eroja ja purkamaan koulutuksen esteitä ja köyhyyden periytymistä myös tulevaisuudessa. Politiikkaa, joka huolehtii, että opiskelijat voivat hyvin. Näitä asioita haluan olla seuraavassa eduskunnassa edistämässä.