Millä tämä kaikki rahoitetaan?

“Millä tämä kaikki maksetaan?” Kysymys lienee tuttu jokaiselle, joka on kritisoinut mittavia leikkauksia ja puolustanut taloudellisia panostuksia hyvinvointiin. Niinpä se on tuttu myös minulle. Feministisen puolueen politiikan tekemisen lähtökohtana on yhteiskunnallinen tasa-arvo, hyvinvointi ja oikeudenmukaisuus. Nämä ovat arvoja, joista haluamme pitää kiinni myös taloudellisesti vaikeina aikoina. Mikäli politiikan pyrkimyksenä on entistä tasa-arvoisempi Suomi ja maailma, tulee tasa-arvoon panostaa. Se tarkoittaa myös taloudellista panostamista. Esimerkiksi näin:

Feministinen puolue haluaa uudistaa sosiaaliturvaa riittävällä perustulolla ja lapsilisien korotuksilla. Haluamme investoida hoivaan satsaamalla lastensuojeluun ja vanhustenhoitoon. Edellytämme lapsi- ja vanhusasiavaltuutetun viran perustamista sekä konkreettisia toimia ilmastonmuutoksen ehkäisemiseksi. Perhevapaauudistus on vietävä maaliin, hammaslääkäriin on päästävä nopeammin ja opintotuet on sidottava indeksiin. Lisäksi Suomen on kannettava globaalia vastuuta nostamalla kiintiöpakolaisten määrää huomattavasti ja tuettava laillisten pakolaisreittien sekä humanitaaristen passien käyttöönottoa. Yhteiskunnan on oltava turvallinen kaikille, ja siksi turvakotipaikkojen määrä tulee nostaa Istanbulin sopimuksen edellyttämään 500:aan ja erityisen haavoittuvassa asemassa olevien pakolaisten majoituksen turvallisuus on taattava.

Feministisen puolueen esitysten lähtökohta ei ole ‘ylimääräisen’ hyvän jakaminen, vaan perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Myös tutkijat suhtautuvat penseästi jyrkkään leikkauspolitiikkaan laskusuhdanteen aikana ja varoittavat erityisesti lapsiin ja nuoriin kohdistuvista leikkauksista ja siitä kuinka kalliiksi ne tulevat pitkällä aikavälillä. Siitä huolimatta joka kerta, kun esitämme vaihtoehtoja leikkauksille, kuuluu kysymys: “Millä tämä maksetaan?”

Feministiselle puolueelle talous ei ole itseisarvo, vaan hyvinvoinnin väline. Siksi haluamme tarkastella taloutta moniulotteisesti. On esimerkiksi syytä pohtia, kenen hyvinvointia palvelevat neljän miljardin suuruiset yritystuet, joista osa jaetaan saastuttaville yrityksille aikana, jona ilmastonmuutoksen ehkäisyn tulisi olla kaiken politiikan tekemisen keskiössä. On pohdittava, miksi työtulojen verottaminen on kireämpää kuin omaisuuden verottaminen. On pohdittava, millainen on hyvinvoinnin tulevaisuus, mikäli kasvatuksesta ja koulutuksesta leikataan samassa suhteessa kuin viime vuosina. On myös pohdittava, miksi hyvinvointivaltion rahoituspohjaa on heikennetty 2000-luvulla muun muassa siirtämällä verotusta tuloista kulutukseen, pitämällä pääomaverotuksen progressio hyvin loivana, alentamalla yhteisöveroa ja keventämällä työn verotusta.

Feministisessä politiikassa hyvinvointiin panostaminen tarkoittaa resurssien oikeudenmukaista jakamista. Se tapahtuu näin: Hyvinvointia ja oikeudenmukaisuutta tulee vahvistaa leikkaamalla yritystuista, kiristämällä pääomaverotuksen progressiota, palauttamalla varallisuusvero ja nostamalla yhteisöveroastetta (joka on yksi EU:n alhaisimmista). Taloutta tulee vakauttaa myös nostamalla työllisyysastetta – eikä pyrkiä siihen työttömiä suitsien, vaan parantamalla yrittäjien ja epätyypillisissä työsuhteissa olevien ihmisten sosiaaliturvaa ja helpottamalla ensimmäisen työntekijän pakkaamista. Näin lasketaan yrittämisen kynnystä ja vaikutetaan työllisyyteen. Lisäksi työllisyystoimia tulisi keskittää työelämässä syrjintään kohtaaviin ryhmiin, kuten nuoriin, naisiin, vammaisiin henkilöihin, maahanmuuttajiin ja yli 55-vuotiaisiin. Konkreettinen esimerkki työllisyystoimien kohdentamisesta on perhevapaauudistus, jolla olisi positiivinen vaikutus naisten työllistymiseen ja työmarkkina-asemaan. Siitä huolimatta perhevapaauudistus kaatui viime hallituskaudella liian kalliina.

Siinä, missä Feministinen puolue on valmistautunut vastaamaan kysymykseen “mistä rahat?”, leikkauksia ajavilta puolueilta harvemmin kysytään: Miten rahoitetaan veroalennukset? Kuka korvaa hallintarekisterien taakse kätketyt voitot? Kuka kustantaa inhimillisestä pääomasta tehtävät leikkaukset, joiden kulut maksetaan korjaavana työnä myöhemmin? Jos talous on itseisarvo eikä hyvinvoinnin väline, ketä sen on tarkoitus palvella?

Koska Feministisen puolueen kaiken politiikan lähtökohtana on yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden lisääminen, on sitä vahvistettava myös taloudessa – ja myös taloudellisesti haastavina aikoina. Sillä feministisessä politiikassa talous ei saa olla yhdenvertaisuuden esteenä, vaan sen on oltava tasa-arvon työkalu.