Kuvittele toisenlainen tulevaisuus

Miltä tulevaisuuden tasa-arvo näyttää? Millaisesta huomisesta haaveilemme? Millainen on se yhteiskunta, jota politiikalla tavoitellaan? Nämä ovat kysymyksiä, joita puolueilta kysytään mielestäni liian vähän. Yksi syy Feministisen puolueen perustamiseen oli se, että yksikään puolue ei tuntunut kykenevän sanoittamaan minkälaista tulevaisuutta he oikeastaan haluavat rakentaa ja kenelle. Tämä näköalattomuus tuntui erityisen raskaalta, koska seurasin samalla Suomen ihmisoikeustilanteen kehitystä. Se ei edennyt oikeaan suuntaan, mutta julkisessa keskustelussa tämä ei näkynyt, vaan tuntui kuin kulkisimme kohti tulevaa laput silmillä.

Kuluneen hallituskauden aikana olen huolestuneena seurannut, kuinka ihmisten turvattomuuden tunnetta on käytetty polttoaineena oman poliittisen agendan ajamiseen. Samalla yhteiskunnallinen kahtiajako on korostunut. Ihmisoikeuksien puolustaminen on typistynyt oikeistopopulistisen ideologian taklaamiseksi, eikä kunnianhimoisia visioita tasa-arvoisemmasta yhteiskunnasta ole juurikaan esitetty. Lyhyesti: Politiikan energia on tuntunut tiivistyneen lyhytjänteiseksi väittelyksi, joissa pitkän tähtäimen tavoitteet ovat hämärtyneet. Mielestäni yksi politiikan tehtävistä on kuitenkin määritellä tulevaisuus, johon se pyrkii. Siksi tarvitsemme vision tasa-arvoisemmasta tulevaisuudesta.

Minulle tulevaisuuden ideaaliyhteiskunta tarkoittaa vapautta ja rakkautta. Se merkitsee, että jokaisella on vapaus olla oma itsensä ja tulla kohdatuksi osana yhteisöä. Individualismin tilalle tarvitaan solidaarisuutta, muurien tilalle tarvitaan siltoja. Jos politiikkaa tehdään ilman ajatusta yhteisöstä ja yhteiskunnasta, alkaa politiikka näyttäytyä pelinä, joka vieraannuttaa ihmisiä. Siksi politiikka ei saisi kadottaa otettaan siitä, millaista tulevaisuutta rakennamme. Ja siksi Feministisen puolueen vaaliohjelmassa lukee: “Haluamme palauttaa politiikkaan kysymyksen siitä, minkälaista yhteiskuntaa meidän tulisi rakentaa yhdessä.”

Tulevaisuuden ideaaliyhteiskunnan kuvitteleminen ei ole haihattelua. Päinvastoin: kuvittelu antaa politiikalle suunnan. Vuonna 2017 minut valittiin Helsingin kaupunginvaltuustoon. Se oli Feministiselle puolueelle ensimmäinen askel, joka mahdollisti tulevaisuuden ideaaliyhteiskunnan tavoittelun käytännössä. Olemme kuluneen valtuustokauden aikana edistäneet muun muassa seksuaalisen häirinnän ehkäisemistä, varhaiskasvatuksen ammattilaisten koulutusta sukupuolisensitiivisestä kasvatuksesta ja kaikkien oikeutta harrastaa sukupuoleen tai tulotasoon katsomatta. Lisäksi olemme puolustaneet paperittomien oikeutta palveluihin ja sukupuolitietoista budjetointia. Nämä ovat konkreettisia toimia tavoiteltaessa yhteiskuntaa, jonka keskiössä ovat vapaus, yhteisöllisyys ja rakkaus.

Seuraavaksi haluamme viedä tavoitteemme paremmasta huomisesta eduskuntaan. Uutena toimijana Feministisellä puolueella on mahdollisuus aloittaa keskusteluja uusista näkökulmista ja haastaa politiikan vallitseva tila. Haluamme muistuttaa, että ihmisoikeuksia ei voida puolustaa niiden kyseenalaistajien luomilla pelisäännöillä, vaan puolustamisen on lähdettävä liikkeelle paremman huomisen ajatuksesta.

Pyrin kansanedustajaksi, koska haluan puolustaa feministisiä arvoja – vapautta ja rakkautta – aikana, jona ihmisoikeuksien kyseenalaistaminen on politiikan arkipäivää. Haluan puolustaa jakamattomaan ihmisarvoon perustuvaa yhteisöllisyyttä ja mahdollisuutta ilmaista omaa identiteettiä osana yhteisöä. Haluan viedä visiomme vallan huoneisiin.

Haluan, että yhä useampi voisi kokea, että politiikassa on kyse hyvän yhteiskunnan rakentamisesta yhdessä. Sillä parempi huominen tarvitsee toteutuakseen siltoja. Ei muureja.