Hallitus pelaa vaarallista peliä horjuttaessaan ihmisoikeussopimusten asemaa

On häpeällistä, että hallitus päätti viime töinään lähteä Tanskan tielle, ja selvittää voisiko Suomi muuttaa tulkintojaan kansainvälisistä ihmisoikeussopimuksista tiukemmiksi. Siis tavalla, jonka tähän asti on katsottu rikkovan ihmisten perustavanlaatuisia oikeuksia.

Tämä on erittäin vaarallinen kehityssuunta. Hallitus toteuttaa päätöksellään eduskunnan jyrkimmän maahanmuuttovastaisen siiven politiikkaa.

Sisäministeri Kai Mykkänen vetoaa asiassa "kansan oikeustajuun", mutta ilmassa ei ole mitään merkkejä sitä, että mainittu kansa tarkoittaisi ketään muita kuin sosiaalisen median rasistista siipeä, joka äänekkyydestään huolimatta on marginaalinen ryhmä. Maahanmuuttovihamielisille tahoille hallituksen päätös on voitto, sillä ihmisarvolle ja inhimillisyydelle nojaavien sopimusten horjuttaminen kuuluu rasistisen oikeistopopulismin agendalle läpi Euroopan.

Kun presidentti Niinistö tällä viikolla toisti toiveensa, että ihmisoikeussopimusten tulkinnat otettaisiin Suomessa tarkasteluun, hän sanoi että sopimukset ”lyövät esteen sille, että voimakkaat yhteiskunnan reaktiot olisivat mahdollisia, jos niitä joku haluaisi”.

Kansainvälisten sopimusten on tarkoituskin lyödä este voimakkaille yhteiskunnan reaktioille. Sopimukset on betonoitu kestämään yli vaalikausien, jotta poliittisen ilmapiirin muutokset eivät toistamiseen vaarantaisi kaikille kuuluvia ihmisoikeuksia tavalla, jonka olemme jo kerran saaneet Euroopassa kokea. On presidentti Niinistöltä naiivia sinisilmäisyyttä kuvitella, että sopimusten avaaminen tehtäisiin nykyisessä poliittisessa ilmapiirissä ilman vakavia seurauksia.

On sekä presidentiltä että hallitukselta valheellista esittää, että sopimukset tulisi avata keskusteltavaksi siksi, että niitä tulkitaan nyt liian väljästi. Suomi on sitoutunut valtiosäännön ihmisoikeusmyönteiseen tulkintaan, mutta se on jo nyt useamman vuoden ajan rapauttanut tätä periaatetta. Monet oikeusoppineet ja siirtolaisuuspolitiikan asiantuntijat ovat olleet huolissaan siitä voidaanko sanoa, että sopimusten ihmisoikeuksia suojeleva henki nykyään toteutuu kuten on tarkoitettu.

On myös valheellista esittää, että sopimuksia ei ole tehty nykyisen kaltaista siirtolaisuusliikettä varten. Kaikki merkittävimmät maahanmuuttoa koskevat sopimukset on tehty toisesta maailmansodasta toipuvassa Euroopassa, jossa oli sodan jälkeen liikkeellä 11 miljoonaa pakolaista. Verrataan tätä nykypäivään, jossa vuoden 2014 jälkeen Eurooppaan on tullut vain 1,8 miljoonaa pakolaista.

Helsingin Sanomat kysyi valtiosäännön asiantuntijoita, mikä on Suomen todellinen liikkumavara kansainvälisten sopimusten tulkinnassa. Haastattelussa kansainvälisen oikeuden ja ihmisoikeuksien professori Martin Scheinin totesi, ettei liikkumavaraa ole, eikä Suomi ole hänen arvionsa mukaan ylitulkinnut kansainvälisiä sopimuksia. Sen sijaan ”jotkut valtiot rikkovat sopimuksia ja lähettävät yksittäisissä tapauksissa ihmisiä kuolemanvaaraan, mutta ei ole tietenkään kestävää seurata näitä valtioita”.

Ei kestävää, eikä Tanskan, Puolan ja Unkarin malli ole se suunta, joka Suomen tulisi ottaa.

Samassa jutussa valtiosääntöoikeuden professori Tuomas Ojanen ja kansainvälisen oikeuden professori Martti Koskenniemi muistuttavat lisäksi, että Suomi ei voi yksipuolisesti muuttaa sopimuksia tai niiden tulkintaa. Kansainvälisiin sopimuksiin sitoutumalla Suomi on sitoutunut siihen, että sopimusten tulkinnat muotoutuvat kansainvälisten tuomioistuinten tai muiden valvontaelinten käytännön pohjalta.

Hallitus pelaa päätöksellään vaarallista, populistista peliä. Vaikka selvityksessä kävisi ilmi, että liikkumavaraa ihmisoikeussopimusten tulkinnassa ei ole, on jo tällä päätöksellä horjutettu sopimusten yleistä hyväksyttävyyttä valtakunnan korkeimmalta taholta. Sellaiseen meillä kenelläkään ei luulisi olevan varaa. Ihmisoikeussopimukset kun ovat olemassa myös meitä itseämme varten. Euroopan tilanne osoittaa jo nyt, että käden ojentaminen oikeistopopulismille on tulevaisuutta tuhoava tie.