Feministinen puolue: Sote- ja maakuntauudistus on hylättävä

Feministisen puolueen ryhmäpuheenvuoro sote- ja maakuntauudistuksesta Helsingin kaupunginvaltuuston erityiskokouksessa 4.4.2018
 

  Voit katsoa ja kuunnella puheen  tämän linkin  takaa.

Voit katsoa ja kuunnella puheen tämän linkin takaa.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut,

Täällä on tänään tuotu hyvin esiin uudistuksen keskeisiä ongelmia sekä sotepalveluiden että maakuntahallinnon osalta. Olemme Feministisessä puolueessa mukana Helsingin linjassa ja kannatamme kaupunginhallituksen huolellisesti perustellun lausunnon hyväksymistä. Uudistus ei saavuta sille asetettuja tavoitteita ja sen hinta koko maalle on liian kova.

Haluan lisätä keskusteluun Feministisen puolueen näkökulmasta kolme periaatteellista arvokysymystä, kysymykset hoivasta, säästöistä ja kilpailusta.

Hoiva on ihmissuhdetyötä. Hyvässä hoivassa ihmisten kohtaaminen on työn keskeinen osa. Jotta työntekijä voi tarjota hyvää hoivaa, hänen tulee voida hyvin.

Yhden ihmisen tekemää hoivatyötä ja hoivalle perustuvia ihmissuhteita ei voi levittää liian laajalle ja liian monelle, ilman että laatu kärsii. Hoiva-ammattilaiset venyvät usein oman hyvinvointinsa kustannuksella, koska eivät voi kääntää selkäänsä potilaiden tarpeille työtaakan kasvaessakaan. Siksi hoivan tuottavuutta ei voi kasvattaa loputtomasti.

Mutta miksi puhun hoivatyöstä nyt? Siksi, että hoivatyötä ei mainita soteuudistuksessa kertaakaan.

Aivan kuin siinä ei olisi kyse hoivasta ollenkaan.

Sen sijaan uudistuksessa puhutaan paljonkin säästöistä.

Tuo säästö kohdistuu ennen kaikkea hoivan laatuun ja määrään, sillä henkilöstökulut ovat soten suurin kuluerä. Yhden ihmisen tarjoamaa hoivaa tullaan jakamaan suuremmalle joukolle hoivattavia, kunnes työntekijä ei enää veny.

Se on säästämistä vailla päämäärää. Tämä käy ilmi myös Talouspolitiikan arviointineuvoston eilen julkaisemasta lausunnosta. Arviointineuvoston mukaan lakiesityksessä ei tuoda uskottavasti ilmi, mistä säästöjen on tarkoitus syntyä. Lakiesityksessä mainitaan kuitenkin muutama kohde nimeltä: perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon lisäksi säästöjä aiotaan saada lastensuojelusta ja vanhusten kotihoidosta.

Mietitään tuota lausetta hetki. Lastensuojelusta ja vanhusten kotihoidosta. Molempien tilanne on Suomessa jo tällä hetkellä huolestuttava. Laitoshoitoa on purettu, mutta saatuja säästöjä ei olekaan siirretty kotihoidon vahvistamiseen – kuten THL:n seurantatutkimus osoittaa. Asiakkaiden määrä on kasvanut, mutta heitä avustaa suhteessa yhä pienempi määrä työntekijöitä. Silti tuo kolmen miljardin säästötavoite olisi esityksen mukaan otettavissa juuri näistä palveluista.

On vastuutonta asettaa uudistukselle tavoitteita, joiden vaikutusarviointeja ei ole kunnolla selvitetty, mutta joiden kielteiset vaikutukset ovat rivien välistä luettavissa: jos tämä valtava säästötavoite pyritään toteuttamaan ja kohdistetaan eniten palveluita tarvitseviin, emme voi enää puhua hoivasta. Puhumme silloin heitteillejätöstä.

Ei ehkä ole mikään ihme, että hoivatyötä ei mainita uudistuksessa kertaakaan. Se pakottaisi uudistuksen valmistelijat ikävällä tavalla sen tosiasian eteen, että koko 1900-luvun ajan rakennettua käsitystämme siitä, mitä hyvä hoiva on, ollaan näillä esityksillä romuttamassa.

Mitä tämä sitten tarkoittaa hoivaa tarjoavien kannalta? Niiden kuntien yli 200 000 työntekijän, jotka siirtyvät uudistuksessa liikkeenluovutuksella maakuntien palvelukseen?

Ainakin se tarkoittaa historiamme suurimpia yt-neuvotteluita, jotka koskevat puolta kaikkien kuntien henkilöstöstä. Siirrettävillä työntekijöillä ei ole irtisanomissuojaa. Heidän työehtonsa todennäköisesti heikkenevät ja palkkansa pienentyvät.

Alan naisvaltaisuuden johdosta muutoksella on laajoja vaikutuksia naisten työmarkkina-asemaan Suomessa. Pyrkimykset sukupuolten välisen palkkaeron kaventamiseen tulevat käytännössä pysähtymään ja palkkaero voi revetä jopa aiempaa suuremmaksi. Siitä huolimatta, että Suomen ei tulisi säätää lakeja, jotka lisäävät palkkasyrjintää.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut,

Vuosikymmenien ajan tärkein poliittinen tavoitteemme oli luoda hyvinvointia kaikille. 2000-luvulla tärkeimmäksi tavoitteeksi on noussut kilpailukyvyn ylläpitäminen kaikissa tilanteissa. Pyrkimys alistaa kaikki kilpailulle on kuitenkin pohjimmiltaan syvässä ristiriidassa hyvinvointipyrkimysten kanssa. Siksi meillä on yhteiskunnassamme useita palveluita, jotka on hyvästä syystä jätetty kilpailun ulkopuolelle. Kilpailu edellyttää viime kädessä kaiken toiminnan tehostamista loputtomasti, aina alhaisimpaan hintaan asti. Mutta jotkut palvelut ovat sellaisia, että ne joko maksavat, tai ne lakkaavat olemasta palveluja.

Tämä uudistus, joka perustuu ennennäkemättömälle tehostamiselle, ei tuota meille hyvinvointia. Se jarruttaa pyrkimyksiä edistää tasa-arvoa ja ehkäistä eriarvoisuutta. Se siirtää yli kolmasosan palveluista yksityisille yrityksille ja tuo kilpailun pysyväksi osaksi sellaisia palveluita, joita kilpailu tutkitusti heikentää. Se tuo aiempaa suurempia leikkauksia palveluihin, jotka ovat meille perusoikeuksissa taattuja ja terveytemme ja hyvinvointimme kannalta välttämättömiä – palveluita, joita ilman emme voi olla.

Kilpailu vailla arvovalintoja on kilpailua kohti pohjaa. Siksi esitys sote- ja maakuntauudistukseksi on hylättävä.