Feministinen puolue: Hyvinvointi Helsingin budjetin perustaksi

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut,

Feministinen puolue toivoo näkevänsä ensi vuoden talousarviossa investointeja siihen, että kaikkien kaupunkilaisten perushyvinvointi vahvistuu – erityisesti niiden ryhmien, jotka eivät voi tällä hetkellä hyvin.

Ajattelemme Feministisessä puolueessa hyvinvointia sijoituksena. Kun kehitämme hyvinvointia kaikille, ehkäisemme syrjäytymisen inhimillisiä ja taloudellisia kustannuksia. Samalla koko yhteiskunta hyötyy siitä, että jokainen voi antaa sen kehittämiseen täyden potentiaalinsa.

Ensi vuoden talousarviossa toivomme näkevämme tällaisina hyvinvointisijoituksina ainakin seuraavat kolme asiaa: nuorten osallisuuden vahvistaminen, naisten työmarkkina-aseman parantaminen ja aikuisväestön syrjäytymisen vähentäminen.

Hyvässä kaupungissa tulisi olla meille kaikille erilaisia tiloja, joissa saa oleskella ja viettää aikaa ilman kuluttamisen pakkoa. Meillä on leikkipuistoja lapsille ja runsaasti palveluita aikuisille. Mutta meillä on hyvin vähän turvallisia, esteettömiä ja ei-kaupallisia tiloja nuorille, jotka haluavat usein viettää aikaa isoissa ryhmissä, myös nuorisotalojen ja kirjastojen ulkopuolella ilman, että kukaan hätistelee pois. Liian usein nuoret joutuvat väistämään keski-ikäisen ja kuluttamaan kykenevän aikuisen tieltä. Erilaisten ja eri taustoista tulevien nuorten omaehtoisen toiminnan ja kohtaamisten tulisi olla mahdollisia samoilla keskeisillä paikoilla kuin missä aikuisetkin valitsevat liikkua.

Siksi toivomme, että ensi vuonna nuorten osallisuus on talousarvion läpileikkaava näkökulma, myös kaupunkiympäristön suunnittelussa ja järjestöavustuksissa. Jotta yksi hanke ei syrjäyttäisi toista yhtä tärkeää ja toimivaa vain siksi, että sen kohderyhmä ei itse istu päättämässä näistä hankkeista tässä salissa.

Toivomme myös, että satsaukset nuoriin näkyvät perusopetuksessa, oppilashuollossa ja nuorten mielenterveyspalveluissa, niin että yksikään nuori ei putoa koulupolulta ja yhteiskunnan reunamille nuoruuden tärkeissä taitekohdissa.

Ja lopuksi toivomme, että hauraimmassa asemassa olevien nuorten tukeminen näkyy erityisesti lastensuojelussa. Niin ennaltaehkäisevässä kuin etsivässä ja korjaavassa sosiaalityössä. Tänä vuonna tehdyt lisäinvestoinnit eivät olleet riittäviä lastensuojelun vakavan aliresurssoinnin korjaamiseksi.

Toinen ryhmä, johon haluamme kiinnittää huomiota, ovat ne monet naiset, jotka tekevät työtä kaupungin eri palveluissa vaativissa työolosuhteissa ja usein työn arvoon ja koulutustasoon nähden liian pienellä palkalla. Olemme allekirjoittaneet valtuutettu Malinin talousarvioaloitteen heidän palkkojensa parantamiseksi.

Lisäksi olemme jättämässä valtuustolle aloitteen Helsingin oman samapalkkaisuusohjelman laatimiseksi. Sillä samapalkkavelvoite ei koske ainoastaan samaa vaan myös samanarvoista työtä. Se tarkoittaa, että kaksi eri alan työtehtävää voivat olla yhtä vaativia, vaikka ne koostuvat erilaisista osatekijöistä. Suurin osa sukupuolten välisestä palkkaerosta johtuu siitä, että samanarvoisesta työstä maksetaan miehille ja naisille eri palkkaa.

Siksi esitämme, että Helsinki ryhtyy toimiin palkkavertailujen laatimiseksi ja selvittää, millä toimenpiteillä se korjaa sukupuolten väliset perusteettomat palkkaerot ja miten tähän varaudutaan talousarviossa.

Kolmantena kohtana nostamme esiin tarpeen puuttua köyhyyteen, asunnottomuuteen ja aikuisväestön syrjäytymiseen peruspalveluita vahvistamalla ja toimeentulon edellytyksiä parantamalla.

Tarvitsemme rahoitusta täsmätoimille ja uusille kokeiluille, joilla ratkaista vaikeaa asunnottomuuttta ja tukea päihde- ja mielenterveysongelmista kärsiviä.

On myös todettava, että Helsinki on kallis kaupunki elää. Toimeentulotuki ja pienin mahdollinen työttömyysturva tai kansaneläke ei riitä toimeentuloon Helsingissä, minkä näemme leipäjonojen mitassa. Voimme ohjata ihmisiä saamaan paremmin tietoa täydentävästä ja ehkäisevästä toimeentulotuesta ja huolehtia siitä, että tarvittavat sosiaalipalvelut on talousarviossa riittävästi resursoitu.

Ja lopuksi tarvitsemme lisää edullisia asuntoja kaikille edellä mainituille ihmisryhmille. Rakennamme nyt hyvässä tahdissa, mutta työvoimapula on nostanut kohtuuhintaisen rakentamisen kustannukset liian korkeiksi. Voisiko rakentamisen prioriteetteihin vaikuttaa esimerkiksi erilaisilla kannustimilla?

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut,

Hyvinvointia ei tulisi ajatella turvaverkkona vaan työkaluna, joka antaa ihmiselle itsenäisyyttä, riittävät voimavarat ja mielekästä tekemistä eli kokemuksen hyvästä elämästä. Jos hyvinvointia rakennetaan vain tietyntyyppisille ihmisryhmille, suljetaan moni ulos. Yhteiskunnasta voi syrjäyttää myös ohjaamalla resursseja ensisijaisesti minun kaltaisilleni, jo hyvinvoiville ihmisille.

Siksi haluamme, että ensi vuoden talousarviossa strategian tavoite kaikkien osallisuudesta huomioidaan paremmin. Kaupungin tulee toimia kaikilla tasoilla niin, että jokaisen oikeutta terveyteen, toimeentuloon, asumiseen, koulutukseen ja huolenpitoon suojellaan. Nämä ovat niitä arjen raameja, joista hyvinvointi syntyy.

Kun jokaisella on mahdollisuus toteuttaa itseään täysimittaisesti, se heijastuu koko yhteiskuntaan myös taloudellisena hyvinvointina.