Isät kotiin

Miksi isyysvapaan pidentäminen on niin tärkeää?

Siksi, että isät käyttävät ainoastaan heille nimettyjä vapaita eli isyysviikon ja ns. isäkuukauden. Vanhemmille yhteisiä vapaita käyttää ainoastaan 1–3 prosenttia isistä. Pysähtykää miettimään tätä hetkeksi. 1–3 prosenttia?

Johtuuko tämä siitä, että isä tienaa perheissä usein äitiä enemmän? Ei. Johtuuko tämä siitä, että perheet eivät ole selvittäneet, mikä vapaiden todellinen vaikutus olisi? Ei. Johtuuko tämä siitä, että isät eivät saa työnantajiltaan tukea vapaan pitämiseen? Ei. Johtuuko tämä siitä, että isät eivät tiedä, että heillä on oikeus myös muihin kuin 'isävapaisiin'? Ei. Johtuuko tämä siitä, että äidit eivät anna isien jäädä kotiin? Ei.

Näin räikeä epätasa-arvo johtuu ennen kaikkea siitä, että hoiva on historiallisesti katsottu naisten tehtäväksi. Isien osuus yhteisten vapaiden jakajina on ollut muuttumaton jo yli 20 vuotta. Kaikki yllämainitut tekijät vaikuttavat kyllä osaltaan hoivavastuun epätasaiseen jakautumiseen. Mutta katsoi niitä yksin tai yhdessä, mikään niistä ei selitä sitä, että ainoastaan kolme isää sadasta haluaa olla kotona lapsensa kanssa enemmän kuin heille nimetyn minimin. Tai että vain yksi kolmesta isästä on kotona edes viikkoa pidempään. Vaikka heillä olisi jo nyt oikeus olla kotona puolet kaikista vapaista, neljä ja puoli kuukautta.

Jos halutaan edistää tasa-arvoa vanhemmuudessa ja työelämässä, siihen ei ole muuta keinoa kuin isille korvamerkityn vapaan reipas pidentäminen. Siksi onkin huolestuttavaa, että tämä ei ilmeisesti ole hallituksen vanhempainvapaatyöryhmän ensisijainen tavoite.

Isyysvapaan pidentäminen on tasa-arvokysymys. Hoivan epätasa-arvolla on suora vaikutus naisten työmarkkina-asemaan. Se alkaa rektrytoinnista, jatkuu palkkauksessa ja pitää naiset sivuraiteella työelämästä eläkkeelle asti. Nykyisellä kehitystahdilla pääsemme vanhempainvapaiden tasapuoliseen käyttöön noin 200 vuoden kuluttua.

Eikä kyse ole vain äideistä. Lapsella on oikeus molempien vanhempiensa hoivaan.

Kotihoidontuki on pieni osuus kokonaisuudessa, mutta kaikki paukut ollaan laittamassa siihen. Se on sukupuolisokeaa politiikkaa, jolla lisätään kokonaistyöllisyyttä, mutta ei tasa-arvoa. Fokus kertoo politiikkamuutoksesta, jossa tasa-arvo ei ole enää itseisarvo, julkisen sektorin menoja vaaditaan pienemmäksi eikä tasa-arvo mahdu niukkojen resurssien puitteisiin. Vaikka juuri leikkauspolitiikan aikana suunnitelmallinen, kokonaisuuksia tarkasteleva politiikka olisi paras keino hyvien tulosten saavuttamiseen pienimmin mahdollisin resurssein.

Kiinnostavaa on verrata tavoitetta kotihoidon vähentämisestä siihen, mitä tiedämme kotihoidon tuen ja isyysvapaiden suhteesta. Ensinnäkin: jos lapsen isä ei käytä lainkaan hoitovapaata, on äiti yli neljä kertaa todennäköisemmin kotona pitkään, yli lapsen kaksivuotispäivän. Jos taas isä pitää hoitovapaata, on todennäköistä, että äitikin palaa töihin ennen kuin lapsi täyttää 1,5 vuotta. Pysähtykää miettimään tätä hetkeksi. Jos isä ei osallistu lainkaan, on äitikin kotona pitkään.

Perheiden työnjako kertoo syvään juurtuneista asenteista, joita viimeaikainen kotihoivan ideaali kiihdyttää. Heikompi työmarkkina-asema ja äidinhoivan ihanne ennustavat toisistaan riippumatta sitä, että äiti hoitaa parivuotiasta lasta kotona. Siksi muutokset kotihoidon tukijärjestelmään eivät yksin riitä. Ainakaan, jos muutoksella tavoitellaan sukupuolten tasa-arvoa.

Jos äidit halutaan nopeammin töihin, tärkeintä on lisätä isyysvapaan kestoa.

Seuraavaksi tärkeintä on miettiä millaisia töitä äideille on tarjolla ja millä ehdoilla. THL:n väestökyselyn mukaan ennen lapsen saantia äideistä oli pääasiallisesti töissä vain 69 prosenttia, kun isistä oli töissä 93 prosenttia. Moni äiti tarvitsee tukea työelämään siirtymisessä, ja taloudellisen motivaation lisäksi myös sisällöllisiä syitä palata töihin.

Kolmanneksi on huolehdittava siitä, että julkiset palvelut, eli päivähoidon laatu ja subjektiivinen oikeus siihen, ovat riittävällä tasolla ja pystyvät vastaamaan vanhempien hoivaideaaleihin.

Kun kaikki ylläolevat muuttujat otetaan huomioon, voidaan kotihoito korvata se kokonaan hoitovapaalla. Kotihoidontuki on alunperinkin epätasa-arvoinen järjestelmä, jonka jatkamiselle on vähän perusteita, ja jonka ehtona on ollut, että lapsi ei saa osallistua varhaiskasvatukseen. Sitä ei ole itsessään syytä jatkaa ja yhteiskunnalla on oikeus puuttua perheiden valintoihin. Äitien työmarkkinatilanne, omaksutut sukupuoliroolit ja hoivan ihanne on kuitenkin monimutkainen vyyhti, jonka purkamiseksi pitää tietää mistä narusta vedetään ja milloin. Ainoastaan kotihoidontuen rukkaamisesta kiinnostuneet näkevät kerän, eivät langan päitä.

 Katso 18.9.2017 käyty Mtv Huomenta Suomen keskustelu isyysvapaista yhdessä tutkija Tuomas Kososen kanssa.

Katso 18.9.2017 käyty Mtv Huomenta Suomen keskustelu isyysvapaista yhdessä tutkija Tuomas Kososen kanssa.