Oli vain ajan kysymys, milloin palautuslennot alkavat

Suomi palauttaa tänä yönä kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneita miehiä, naisia ja lapsia Kabuliin. Joukossa on vahvistamattoman tiedon myös mukaan yksi raskaana oleva nainen. Samat kansalaisaktivistit, jotka ovat viettäneet viime viikot turvapaikanhakijoiden leirillä Rautatientorilla, ovat päivystäneet illan aikana ensin Metsälän säilöönottoyksikössä ja sitten Pasilan poliisitalolla yrittääkseen estää epäinhimillisinä pitämänsä palautukset.

Pakkopalautuksissa Kabuliin on kyse EU:n jo lokakuussa tekemästä sopimuksesta Afganistanin kanssa. Sen mukaan EU palauttaa Kabuliin 80 000 afgaania, koska vapaaehtoisesti heistä on suostunut palaamaan vain 5 000. Sopimus herätti syksyllä kansainvälistä huomiota erityisesti siksi, että erään vuodetun muistion mukaan Afganistania kiristettiin sopimiseen uhkaamalla maata EU:n kehitysavun leikkaamisella. EU kielsi painostuksen ja myös sisäministeri Paula Risikko esitti julkisuudessa, että raha ei vaikuttanut sopimuksen syntyyn.

Helmikuussa 2017 EU solmi Afganistanin kanssa uuden kehitysyhteistyösopimuksen, jossa se sopii tarjoavansa merkittävää kehitysapua Afganistanille, kunhan palautussopimus pysyy voimassa. EU sai siis sittenkin nivottua pakkopalautukset kehitysavun ehdoksi.

Vipuvartta tarvittiin, sillä Afganistanille 80 000 ihmisen ottaminen takaisin konfliktien riepottelemaan maahan on vaikeaa. Palaaville ihmisille sopeutuminen elämään, jossa minkään alueen turvallisuuteen ei voi luottaa pitkään aikaa, on mahdotonta.

Palautussopimuksesta huolimatta Suomen on varmistettava, että se ei palauta ketään alueelle, jossa häntä uhkaa joutuminen vakavien ihmisoikeusloukkausten kohteeksi. Olen kirjoittanut ministeri Risikolle ja pyytänyt häntä selvittämään, miten Suomi aikoo varmistaa, että tämä toteutuu.

Myös monet poliitikot havahtuivat tänään siihen, että Suomi palauttaa afganistanilaisia turvapaikanhakijoita maahan, jota asiantuntijat pitävät vaarallisena ja epävakaana. Miksi samat poliitikot eivät ole tehneet asiasta isoa kysymystä jo viisi kuukautta sitten, kun sopimus solmittiin, vaan nostavat sen esille vasta nyt kun miehet, naiset ja lapset istuvat jo lentokoneessa? Tai edes niiden viikkojen aikana, jolloin turvapaikanhakijat ovat osoittaneet mieltään karkotuspolitiikkaa vastaan Rautatientorilla? Oli vain ajan kysymys, milloin palautuslennot alkavat. Helsingin Sanomien mukaan tämän illan lento on jo kolmas.

Olemme siirtyneet nopeasti kauas ihmisoikeusmyönteisen laintulkinnan ideaalista. Tehdyissä päätöksissä näkyy alati kapeneva ihmisoikeustulkinta, jota ajaa poliittisen ilmapiirin kiristyminen ja yhä räikeämmäksi muuttuva rasismi. Lipuminen kohti arvotyhjiötä ja suljettujen rajojen valtioita ei tapahdu itsestään. Se on seurausta passiivisuudesta, jossa ongelmiin ei ensin puututa, kun muutkaan eivät puutu ja lopulta ei enää voida puuttua, koska lainsäädäntö on jo muuttunut.

Myös nopeat käänteet vastakkaiseen suuntaan ovat mahdollisia. Se vaatii sekä poliittisilta päättäjiltä että meiltä kansalaisilta havahtumista siihen, että ihmisarvon puolustamisen on oltava aktiivista ja näkyvää myös muulloin kuin kuljetuslentojen jo alettua.


Lopuksi sisäministeri Paula Risikolle ja pääministeri Juha Sipilälle tänään lähettämäni sähköposti:

Hyvät ministerit Risikko ja Sipilä,

Haluaisin pyytää teiltä selvitystä siitä, miten Suomi varmistaa, että tänään 3.4. vastaisena yönä Kabuliin palautettavat afganistanilaiset turvapaikanhakijat eivät joudu Afganistanissa vakavien ihmisoikeusloukkausten kohteeksi?

Afganistanin tilanne on kiristynyt lokakuusta, jolloin EU solmi palautussopimuksen Afganistanin kanssa. Jo silloin arvioitiin, että maan turvallisuustilanne ei ole riittävän hyvä. Lisäksi jo aiemmin on arvioitu, että 80 000 afganistanilaisen turvapaikanhakijan vastaanottaminen on kriisin keskellä elävälle Afganistanille lähes mahdoton tehtävä.

Läpinäkyvyyden kannalta on kyseenalaista, että EU:n ja Afganistanin välisen sopimuksen yksityiskohdat eivät ole julkisia, jolloin EU-kansalaisen on mahdotonta arvioida mikä on se tekijä, mikä on saanut Afganistanin suostumaan itselleen epäedulliseen sopimukseen. Vastikään 18. helmikuuta solmittu EU:n ja Afganistanin välinen kehitysapusopimus vihjaa siihen, että kehitysapu on sittenkin saattanut olla vipuvarsi poliittisessa päätöksenteossa. Näinhän arveltiin jo ennen Brysselin kokousta vuodettujen asiakirjojen perusteella. Voitteko kommentoida tätä?

Suomen on pidettävä kiinni sen kansainvälisistä velvoitteista, jopa tilanteessa, jossa poliittinen paine tekee siitä poliittisesti vaikeaa. Toivon, että pystytte selvittämään minulle ja suomalaiselle yleisölle, miten Suomi on huolehtinut näistä velvoitteistaan afganistanilaisten turvapaikanhakijoiden kohdalla.

Jään odottamaan vastaustanne.

Ystävällisin terveisin,

Katju Aro
Puheenjohtaja
Feministinen puolue


Lisätty linkit sopimuksiin ja linkki Helsingin Sanomien juttuun aiheesta.