Edustuksellisuutta tulee suojella, ei rajoittaa

Demokratia toteutuu vain, kun kaikki pääsevät ääneen. Pienpuolueidenkin edustuksellisuuden toteutumisen tulisi kiinnostaa mediaa ja poliittisia päättäjiä.

Vaalien alla julkista poliittista keskustelua määrittävät ainakin media, raha ja se, missä keskustelut järjestetään. Vaikutusvaltaisista tiedotusvälineistä Yleisradio toteuttaa julkisen palvelun tehtäväänsä tunnollisesti – se kutsuu kaikki puolueet tentattaviksi ja käsittelee myös pienpuolueiden ohjelmia. Helsingin Sanomat taas on toistaiseksi käsitellyt jutuissaan ainoastaan eduskuntapuolueita. Vaikka molemmat mediat ovat julkaisseet ilmaisen vaalikoneen kaikille ehdokkaille, käsittelevät vaalikonedatasta tehdyt jutut sekä Ylellä että Helsingin Sanomilla vain eduskuntapuolueita.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että mediassa pienpuolueiden näkyvyys rajoittuu Ylen pienpuoluepäivään ja vaalikoneisiin. Ongelma osuu demokratian ytimeen: Jos puolue ei pääse esiin mediassa, ei puolueen ja sen kannattajien ääni pääse kuuluviin.

On ollut ilo huomata, että useille vaalikeskustelujen järjestäjille on ollut tärkeää kuulla myös Feministisen puolueen kantoja. Silti myös vaalikeskusteluista moni on rajattu vain eduskuntapuolueille. Toimme jo aiemmin esiin, kuinka parlamentaarinen yhteistyöelin Tasa-arvoasiain neuvottelukunta päätyi jättämään Feministisen puolueen ja muut pienpuolueet pois järjestämästään vaalikeskustelusta. Saman linjauksen teki ihmisoikeusjärjestö Amnesty.

Feministisen puolueen tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta edistävät aloitteet ovat kunnianhimoisia. Epäloogista on, että täsmälleen samoja päämääriä ajavat tahot sulkevat Feministisen puolueen ulos keskustelusta.

Mitä mahdollisuuksia keskustelun ulkopuolelle työnnetyille pienpuolueille jää? Jalkatyö ja maksettu julkisuus. Mutta siinä missä eduskuntapuolueet vastaanottavat puoluetukea noin 30 miljoonaa euroa vuodessa, on pienpuolueiden ainoa varainhankinnan keino jäsenmaksujen keräys ja suorien lahjoitusten vastaanotto. Uudella puolueella ei ole taustallaan puoluekoneistoa vaan kaikki työ pohjaa vapaaehtoisuuteen. Feministisen puolueen vaalibudjetti on 10 000 euroa. Vertailun vuoksi: hallituspuolueet käyttävät kuntavaalikampanjoihinsa keskimäärin puoli miljoonaa euroa per puolue.

 Eduskuntapuolueiden kuntavaalibudjetit 2017 ja Feministisen puolueen vaalibudjetti.

Eduskuntapuolueiden kuntavaalibudjetit 2017 ja Feministisen puolueen vaalibudjetti.

Jo pelkästään vaalijulisteiden painaminen kaikkiin telineisiin kaikissa niissä kunnissa, joissa olemme ehdolla, maksaisi yli budjettimme. Siksi meillä on myös vaalijulisteita muita vähemmän, Helsingissä 100 paikalla 150:stä mahdollisesta. Julisteemme ovat kohdanneet poikkeuksellisen paljon ilkivaltaa, eikä meillä ole mahdollisuutta vaihtaa uusia niiden tilalle. Saamme kyselyitä siitä, miksi virallisia vaalijulisteitamme ei näy kaikkialla, sillä moni on siinä käsityksessä, että tämä mahdollisuus taataan kuntien puolesta kaikille puolueille.

Tätä kaikkea vastaan voi argumentoida sanomalla, että näkyvyys on ansaittava ja vasta riittävä määrä jäseniä ja kannattajia voi tuoda kunnon näkyvyyttä mediassa. Olisi kuitenkin naiivia ajatella, että mikään puolue voisi tavoittaa kaikki potentiaaliset äänestäjänsä ilman, että tiedotusvälineet tai muut julkisen keskustelun portinvartijat antavat puolueelle äänen.

Hyvä esimerkki mediajulkisuuden voimasta on perussuomalaisten nostaminen suurten puolueiden rinnalle vuoden 2011 vaaleissa. Siitä seurasi puolueen ensimmäinen merkittävä vaalivoitto. Se, mitkä poliittiset toimijat pääsevät julkisuudessa esiin, on vahvasti periaatteellinen kysymys.