Miksi Ossi Nyman luki tukiensa katkaisemisesta lehdestä?

Kirjailija Ossi Nyman kertoi tänään Helsingin Sanomien haastattelussa, että pyrkii elämään työmarkkinatuen varassa, jotta voisi omistautua kirjoittamiselle. Jutusta seurannut keskustelu seurasi normaalia kaavaa: toisaalta paheksuntaa, toisaalta puheenvuoroja perustulon puolesta. Mietin itse juttua lukiessani, että kirjoituksella voi olla Nymanille seurauksia: tuen maksu saatettaisiin ottaa selvitykseen. En arvannut, että se tapahtuisi saman tien ja julkisuudessa. 

Vain muutamia tunteja jutun julkaisun jälkeen Uudenmaan TE-toimiston johtaja Jarmo Ukkonen kertoi Helsingin Sanomille, että TE-toimisto käynnistää tutkinnan asiasta ja katkaisee toistaiseksi Nymanin työmarkkinatuen. Ikävä tieto Ossi Nymanille – etenkin siksi, että hän sai kuulla asiasta ensimmäistä kertaa median kautta. Hän vahvisti asian minulle puhelimessa. Tunteja sen jälkeen kun Helsingin Sanomat kertoi asiasta, hän ei ollut edelleenkään saanut yhteydenottoa TE-toimistosta.

Menettelytapa on erikoinen, eikä vähiten siksi, että TE-toimiston asiakkuus on salassapidettävää tietoa. Viranomaisen salassapitovelvollisuudesta säädetään erikseen julkisuuslaissa, jonka mukaan ”salassa pidettäviä viranomaisen asiakirjoja ovat, jollei erikseen toisin säädetä, asiakirjat, jotka sisältävät tietoja sosiaalihuollon asiakkaasta tai työhallinnon henkilöasiakkaasta sekä tämän saamasta etuudesta tai tukitoimesta taikka sosiaalihuollon palvelusta tai työhallinnon henkilöasiakkaan palvelusta”.

En löydä laista kohtaa, joka poistaisi vaitiolovelvollisuuden, mikäli henkilö itse tuo työhallinnon asiakkuutensa julkisuuteen. Tästä syystä myöskään Maahanmuuttovirasto ei kommentoi julkisuudessa yksittäisiä tapauksia edes silloin kun niitä jo käsitellään mediassa laajasti. Jos salassapitovelvollisuuden rikkominen jollain poikkeuksella laissa sallitaan, haluaisin tietää sen perustelut. Kuten myös vastauksen siihen, miksi Ossi Nyman luki tukiensa lakkauttamisesta Helsingin Sanomista?

On vaikeaa olla liittämättä TE-toimiston ilmeistä virhettä laajempaan kontekstiin, jossa resursseja vähennetään, sosiaaliturvaa kiristetään ja erilaisia perusoikeuksia ollaan valmiita rajoittamaan aiempaa suuremman kontrollin nimissä. Kansalaisjärjestöt ovat raportoineet salassapitovelvollisuuden rikkomisesta myös sosiaalihuollon asiakkaina olevien paperittomien henkilöiden kohdalla. Heidän kohdallaan vähimmäisturvakaan ei tahdo toteutua.

Ihmisarvoisen elämän turvaava toimeentulo sekä yksityisyyden ja henkilötietojen suoja ovat perustuslain turvaamia yksilön oikeuksia. Kontrolliin ja sanktioihin perustuva työllisyys-, sosiaali- ja turvapaikkapolitiikka ruokkii kuitenkin ajatusta, että perusoikeuksien rajoittaminen on moraalisesti hyväksyttävissä silloin kun se, jonka oikeuksia rikotaan ei ole riittävän ansaitseva ja yhtä arvokas kuin me muut.

Työttömät ovat yksi ihmisryhmä, jota eivät tunnu koskevan samat oikeudet kuin kaikkia muita. Tukea on kehitetty tietoisesti niin sanotun ”osallistamisen” varaan. Osallistumisen laiminlyönnistä seuraa sanktioita – nyt myös julkisesti.